Juha

Juhani Ahon teos nimeltä Juha on julkaistu vuonna 1911. 
Teos on romaani, joka kertoo draaman keskelle joutuneesta Juha nimisestä miehestä. Juhaa pidetään yhtenä Ahon merkittävimmistä teoksista, sillä vaikka tarina sijoittuu noin 1700-luvulle, kertomus on silti ajaton.

Kirjailijasta

Aho eli Johannes Brofeldt syntyi 11.9.1861 ja ehti elää 59-vuotiaaksi ennen kuin sairastui kurkkumätään ja kuoli 8.8.1921. Aho oli kaksitoista henkisen perheen ensimmäinen lapsi.
Juhani Ahon seura RY:n mukaan hän vietti lapsuutensa Iisalmen seudulla. Hän kävi koulunsa Lyseossa Kuopiossa ja siirtyi sieltä sen jälkeen opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Vuonna 1897 Aho ja hänen vaimonsa Venny Soldan-Brofeldt vuokrasivat talon nykyisestä Järvenpäästä sekä perustivat Tuusulanjärven taiteilijayhteisön. Aho oli kirjailija, mutta myös journalisti, yhteiskunnallinen vaikuttaja, kalastaja sekä kääntäjä. Aho oli kirjailijana realistinen ja kirjoitti useimmiten kansaa kuvaavaa tekstiä. Journalistina hän oli mukana perustamassa Päivälehteä, jonka seuraaja on Helsingin Sanomat. Aho oli aikansa kansallinen radikaali, joka piti perhoskalastuksesta ja osallistui raamatunkäännöskomitean työhön.

Juonesta

Romaanin päähenkilönä toimii Juha Karhunen ja hänen vaimonsa nimeltä Marja. Juha on tavanomainen vanhahko suomalainen mies, joka on sisukas työntekijö. Nuori Marja on pitkästynyt elämäänsä kotonaan Rajavaarassa Juhan kanssa. Eräänä päivänä Rajavaaraan saapuu muuan kauppias. Marja ihastuu  Uhtuan Shemeikka nimiseen kauppiaaseen ja tapeltuaan anoppinsa kanssa hän päättää karata yhdessä Shemeikan kanssa. Kolmiodraama on saanut alkunsa. Juha luulee, että hänen vaimonsa on siepattu ja yrittää saadaa apua hänen pelastamisekseen, mutta turhaan. Hän lähtee yksin etsimään Marjaa, kuitenkin tuloksetta ja palaa takaisin kotiin. Shemeikka ja Marja päätyvät Karjalaan, jossa Marjaa odottaakin monet muut Shemeikan rakastajattaret, eikä Marjasta tulekaan Shemeikan vaimoa. Kauppias jättää Marjan useaksi päiväksi eräälle Kalamajalle. Marja saa vihdoin selville, millainen Shemeikka todella on. Sillä välin Rajavaarassa Juha tuskailee yksin kotonaan ajatellen Marjaansa ja tehden töitään. Marja tulee raskaaksi ja synnyttää talvella Shemeikalle pojan. Kesällä Marja onnistuu pakenemaan takaisin Suomeen, mutta joutuu jättämään lapsensa Shemeikalle. Juha ja Marja palaavat hakemaan Marjan lasta takaisin. Juha pahoinpitelee vihoissaan Shemeikan ja melkein tappaa hänet. Shemeikka ehtii kuitenkin kertoa Juhalle totuuden hänen vaimonsa lähdöstä. Paluumatkalla kotiin Juha syöksyy koskeen ja kulkee sen virrassa hukuttaen itsensä Marjan ja pojan seuratessa tilannetta kosken rannalta. Mysteeriksi kuitenkin jää, kuoleeko Juha vai ei?

Henkilöistä

Juha

Niin kuin kirjakin kuvaa hän on pitkäselkä, rohdinparta, virsujalka. Juhalla on ystävällinen luonne ja hän rakastaa vaimoaan koko sydämestään, eikä siksi kestäkkään totuutta ja tekee itsemurhan sen seurauksena. Juha oli lähes raajarikko karhun kanssa tappelun takia, sekä lojaali ystävä, jolle työ oli hyvin tärkeää. 

Marja 

Orpo ja hyljeksitty lapsi tapasi onnekseen Juhan, joka oli toistaiseksi ainoa, joka ei hylännyt häntä. Juha olikin Marjalle puolison lisäksi myös jonkinlainen isähahmo. Marjalla on hyvin lujatahto, sillä kirjassakin hän tahtoo Shemeikan, Juhan takaisin sekä lapsensa. Halutessaan hän voi olla ilkeä, mutta myös ystävällinen. Toisinaan Marjalle saattaa olla hankalaa osoittaa kunnioitusta muita kohtaan.

Shemeikka

Paljon matkustellut kauppias tuo kotiin vain lisää naisia, joita hänen äitinsä elättää. Shemeikka on häikäilemätön naistenmies, joka ei pelkää tuoda röyhkeitäkin mielipiteitään esiin. 

Kielestä ja Kertojasta

Teoksen kieli on vanhahtavaa ja välillä hieman vaikeaselkoistakin. Kuitenkin kieli on jokseenkin myös kaunista, sillä siinä on runoutta ja sanoilla leikitään paljon. ~ Kaupalla eletään ja eränkäynnillä ja ryöstöllä ja minkä milläkin vehkeellä. Vaan hyvästi eletään , hyvää syödään, hyvää juodaan, rikkahia ollaan. Poika matkoja tekee, äitinsä kotia hoitaa, naisiaan komentaa.~ Myös vanhahtavia sanoja ja sanamuotoja löytyy paljon, joita ei nykykielessä enää kovin usein tavatakkaan. Esimerkiksi tarvinnette, venhe(vene), tuhto(rantatörmä), porstua(eteinen) ja sauvoa(soutaa). Teoksen vanhan iän huomaa siitäkin, että siitä löytyy sanoja entisille maatalouden työvälineille, joita nykyään osaa tuskin enää tunnetaankaan.

Kertoja on tekstissä kaikkitietävä ja tarina kerrotaan kokoajan preesenssissä. Mielenkiintoista on se, että välillä juonen käänteitä kuvataan Juhan näkökulmasta ja sitten Marjan. Lukija saa tarkemman käsityksen kummastakin henkilöstä sekä juonesta, mikä mielestäni tekee teoksesta entistä mielenkiintoisemman ja avartavamman. Tämä myös opettaa lukijaa, että on hyvä joskus miettiä asioita toisenkin osapuolen näkökulmasta. Kaikki ei olekaan aina niin yksinkertaista.


Aki Kaurismäen ohjaamasta elokuvasta Juha, joka on tehty romaanin pohjalta.

Kirjan maailmasta

Teoksessa kuvataan Marjan kautta naisen asemaa siihen aikaan, mikä ei tunnetusti ollut kovin hyvä. Marja eleli kotona koti rouvana ja myöhemmin hetken aikaa Karjalassa yhtenä monista Shemeikan piioista. Naisilla ei siis ollut paljoakaan valtaa, eikä heistä välitetty. 

Oma lukukokemukseni

Juonen ja kirjan tyyliin mukaan pääseminen tuotti aluksi vähän ongelmia, mutta pian siihen pääsi kuitenkin kiinni. Juoni oli mielenkiintoinen ja hyvin vaihteleva, eikä tarina ollut ollenkaan tylsä. Välillä vanhahtava kieli oli hankalaa seurattavaa, jolloin lauseet joutui lukemaan useampaankin otteeseen, ennen kuin se tuli täysin ymmärretyksi. Mukavaa oli myös se, että romaanissa oli varsin paljon dialogia ihmisten välillä. Hienoa vanhoissa teoksissa verrattaen uusiin on se, että ne sisältävät paljon enemmän niin sanottuja ohjeita elämään sekä pieniä sitaatteja. ~Ja niin kuin on työn tahti, niin on tekijän ajatusten kulku~. Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvin hyvä, vaikka sen pelkistetyt tummanvihreät kannet eivät sitä kovin hyvin kertoisikaan. Ei siis anneta ulkokuoren pettää.